Tervetuloa lukemaan LC:ni ensimmäistä osaa... Enjoy !

Sanokaa hei Brooke Lewisille, tälle pehetavoitteiselle oinakselle. Brooke toivoo koko sydämestään pääsevänsä joskus viettämään kultahäitä. Kun Brooke lähti kotoaan, hänen käteensä iskettiin 20 000 ja hänelle toivotettiin onnea. Brooke osti sillä jättimäisen hehtaaritontin (kuulemma vahingossa) ja hänelle jäi käteen 4800...

Tässä kopperossa, eikun tarkoitan, talossa, Brooke asuu seuraavat viikot, kuukaudet taikka jopa vuodet kunnes löytää unelmiensa miehen. Talo on pieni, mutta minkäs teet - ei Brooken varoilla mitään unelmakotia rakenneta.

Ensimmäiseksi talossaan Brooke tutustui vessaan - sitä minun simini aina tekevät. Vessanpönttö tuntui mukavan lämpöiseltä ja Brooke oli varma että heistä tulisi hyvät ystävät (ainakin niin olisi parasta - nimittäin se olisi varma merkki perillisistä (tarkoitan oksentelua)).

Sitten patistin Brooken soittamaan itselleen taksin ja lähtemään miesjahtiin - muuten tulevat pikkulewisit eivät koskaan näkisi päivänvaloa. Brooke kutsui taksin tontilleen eleillen voimakkaasti - en ole koskaan tajunnut sitä simien tapaa.

Taksi saapui ja Brooke avasi sisältä harmaan taksin oven ja sanoi ensimmäisen kerran näkemiin talolleen. "Taksi vie, taksi tuo..." Brooke hyräili iloisena.

Tälläinen nätti nainen tontilta kyllä löytyi, mutta emmehän me ole naisia hakemassa. Brooke saa kyllä ottaa tämän naikkosen numeron talteen jälkipolville...

Ja tälläinen komistus tontilta löytyi ! Uuno Lewis, anteeksi, tarkoitan Uuno Enmuistasukunimeä, romantiikkatavoitteinen mies, tai siis, komistus. Harvinaista herkkua minulle ja Brookelle, kyllä.

Brooke meni rohkeasti juttelemaan Uunolle suudelmista, muutosta ja pelehtimisestä. Brooke ei vihjaile yhtään mitään, vai... ? Ja Uuno oli innokkaasti mukana. Hyvä alku, kaksi salamaa.

"... Ja sitten mun talo räjähti, KABOMM!" Brooke selitti ja Uuno oli mukana. Taitaa olla tuo mies ihan myyty, kun tuollaisia kuuntelee ihan tosissaan.

Brookelle taisi tulla tylsää kun piti taksi mennä soittamaan. Uuno, älä sure, Brooke soittaa sinulle vielä. Minä pidän siitä huolen.

Ja näin totisena Uuno jätettiin kylmään tuuleen, äh, auringonpaisteeseen suurelle tontille. Brooken kävi Uunoa ilmeisesti surku, kun piti noin angstiselta näyttää.

Ennen kuin Brooke ehti lähetä, tälläinen ruma naikkonen kulki tontin ohi ja katseli Uunoa "viekoitteleva" hymy kasvoillaan. Mrr, ruma naikkonen ei saa viedä Uunoa (mikä nimi...) !

Kun Brooke saapui takaisin kopperolleen, hän päätti etsiä töitä jotta saisi edes hieman rahaa taskuihinsa. Ja töitähän löytyi ! Lainvalvontauran vartijaosastolla oli tyhjää, ja he ottivat Brooken töihin. Kuntoilemaan siitä, nainen, jotta saat ylennyksen !

Syödessään paahdettuja leivonnaisia Brooke tajusi kuinka tyhjää hänen elämänsä oli tässä kopissa, unisieppareiden vieressä. Täten Brooke päätti vietellä Uuno Jonkunihmeen, tehdäkseen tästä Uuno Lewiksen.

Brooke soitti Uunolle ja lirkutteli hänelle ensin jotain täysin turhanpäiväistä flirttailusta, ja meni sitten asiaan. "Uuno, haluaisitko mitenkään tavata minua jossain ulkona?", Brooke kehräsi ja sai tahtonsa läpi ! Uuno ja treffit, täältä tullaan !

Treffejä varten Brooke pesi kätensä...

... ja paransi meikkiään sekä katsoi ettei hampaiden välissä ollut pinaattia.

Kun Brooke oli matkalla taksille, joku hävyttömän ruma tummaihoinen mies yritti flittailla hänelle, miltei naimisissa olevalle naiselle ! Tuollaiset vankilaan...

Kuitenkin Brooke selvisi taksille asti, ja niin hän astui Uunon kanssa ulos taksista johonkin kulmakuppilaan jonka Uuno oli valinnut, nimittäin...

... 50-luvun tyyliseen kulmakuppilaan !

Koska Brooke halusi vietellä Uunon, hän päätti aloittaa viattomalla ihailulla. "Oi, kuinka esiliinasi onkin kauniin musta tänään..." Brooke mielisteli, eikä Uuno nähnyt siinä mitään epäilyttävää. "Oh, niin onkin. En vain huomannut!" Uuno vain huudahti eikä huomioinut Brookea mitenkään. Noh, kyllä se korjautuu.

Sen jälkeen Booke siirtyi ei-niin-viattomaan flirttiin. "En olekaan ennen huomannut kuinka komea olet... Minun tekisi mieli tehdä sinulle pari mainitsematonta asiaa, mhmm..." Uuno ei pitänyt tuota yhtään tunkeilevana ja miltei lankesi Brooken käsiin.

(Anteeksi seinä) Tämä ei ole sitä miltä näyttää - ellette näe kahta kaverusta menossa kuvauttamaan itsensä. Uuno halusi välttämättä muiston tästä päivästä ja Brookehan suostui siihen. Noiden kahden välillä on jotain enemmän...

"Kuvathan onnistuivat hyvin!" Brooke huudahti heidän saadessaan neljän kuvan kuvakollaasin. Uuno myhäili tyytyväisenä, eikä sanonut mitään.

Brooke ihaili Uunoa hieman lisää ja tunsi kummaa kihelmöintiä vatsanpohjassaan - mitähän se oli. Eräs ruma mies oli ehkä hieman liiankin tunkeilevainen ja vihelsi Brookelle. Uunoa se ei näyttänyt niinkään haittaavan, niin kummaa kun se olikin.

"Minulla on sinulle lahja!" Brooke huudahti ja kaivoi takataskustaan valtavan lahjapaketin. Uuno näytti ensin hieman myrtsiltä mutta otti lahjan vastaan. Lahja oli se heidän kuvaamansa kuvakollaasi, jonka Brooke halusi lahjoittaa Uunolle.

Uunolle tuli kai tylsää tai jotain, koska hän häipyi tontilta melko nopsaan lahjan annon jälkeen. No, ei voi mitään, Brooke ajatteli ja soitti taksin viemään hänet kotiin.

Kotonansa Brooke lysähti väsyneenä sängylleen ja ajatteli Uunoa tuntien vatsanpohjassaan sitä kummaa kihelmöintiä taas uudestaan - mitähän se oli ? Brookea huolestutti. Ei kai hän ollut tulossa kipeäksi ? Yhtäkkiä Brooke tajusi mitä se oli ja jatkoi virnuillen lepäilyään. Hän oli ihastunut Uunoon.